ujutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ujutus (39)

  1. ujuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈujut̪us/
  • tavutus: u‧ju‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ujutus ujutukset
genetiivi ujutuksen ujutusten
ujutuksien
partitiivi ujutusta ujutuksia
akkusatiivi ujutus;
ujutuksen
ujutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ujutuksessa ujutuksissa
elatiivi ujutuksesta ujutuksista
illatiivi ujutukseen ujutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ujutuksella ujutuksilla
ablatiivi ujutukselta ujutuksilta
allatiivi ujutukselle ujutuksille
muut sijamuodot
essiivi ujutuksena ujutuksina
translatiivi ujutukseksi ujutuksiksi
abessiivi ujutuksetta ujutuksitta
instruktiivi ujutuksin
komitatiivi ujutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ujutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ujutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ujuttaa (ujut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ujutus Kielitoimiston sanakirjassa