uistin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uistin (33)[1]

  1. varsinkin petokalojen pyynnissä käytettävä pitkähkön siiman päähän kiinnitettävä viehe

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈui̯st̪in/
  • tavutus: uis‧tin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uistin uistimet
genetiivi uistimen uistimien
uistinten
partitiivi uistinta uistimia
akkusatiivi uistin;
uistimen
uistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi uistimessa uistimissa
elatiivi uistimesta uistimista
illatiivi uistimeen uistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uistimella uistimilla
ablatiivi uistimelta uistimilta
allatiivi uistimelle uistimille
muut sijamuodot
essiivi uistimena
(uistinna)
uistimina
translatiivi uistimeksi uistimiksi
abessiivi uistimetta uistimitta
instruktiivi uistimin
komitatiivi uistimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uistime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
uistin-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

heittouistin, lippauistin, lusikkauistin, ruohikkouistin, täkyuistin, uistinvita

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uistin Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33