uhriutuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uhriutuminen (38)
- teonnimi verbistä uhriutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhriutuminen | uhriutumiset |
| genetiivi | uhriutumisen | uhriutumisten uhriutumisien |
| partitiivi | uhriutumista | uhriutumisia |
| akkusatiivi | uhriutuminen; uhriutumisen |
uhriutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhriutumisessa | uhriutumisissa |
| elatiivi | uhriutumisesta | uhriutumisista |
| illatiivi | uhriutumiseen | uhriutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhriutumisella | uhriutumisilla |
| ablatiivi | uhriutumiselta | uhriutumisilta |
| allatiivi | uhriutumiselle | uhriutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhriutumisena (uhriutumisna) |
uhriutumisina |
| translatiivi | uhriutumiseksi | uhriutumisiksi |
| abessiivi | uhriutumisetta | uhriutumisitta |
| instruktiivi | – | uhriutumisin |
| komitatiivi | – | uhriutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhriutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uhriutumis- | |