uhriutua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

uhriutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. omaksua uhrin rooli; esittäytyä uhrina säälin ja sympatian keräämiseksi
    SDP:n Guzenina piikittelee Lindströmiä uhriutumisesta. (iltasanomat.fi)
  2. (harvinainen) joutua rikoksen tai onnettomuuden uhriksi
    Miespuoliset henkilöt uhriutuivat heidän yrittäessä auttaa naisuhreja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈuɸ.ri(.)u.ˌt̪u.ɑ̝(ʔ)]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]