uhkeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uhkeus (40)[1]

  1. se, että on uhkea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuhkeus/ tai /ˈuhkeu̯s/
  • tavutus: uh‧ke‧us / uh‧keus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhkeus uhkeudet
genetiivi uhkeuden uhkeuksien
partitiivi uhkeutta uhkeuksia
akkusatiivi uhkeus;
uhkeuden
uhkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi uhkeudessa uhkeuksissa
elatiivi uhkeudesta uhkeuksista
illatiivi uhkeuteen uhkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhkeudella uhkeuksilla
ablatiivi uhkeudelta uhkeuksilta
allatiivi uhkeudelle uhkeuksille
muut sijamuodot
essiivi uhkeutena uhkeuksina
translatiivi uhkeudeksi uhkeuksiksi
abessiivi uhkeudetta uhkeuksitta
instruktiivi uhkeuksin
komitatiivi uhkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uhkeude-
vahva vartalo uhkeute-
konsonantti-
vartalo
uhkeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan uhkea vartalosta uhke- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uhkeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40