uhkaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uhkaaminen (38)
- teonnimi verbistä uhata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhkaaminen | uhkaamiset |
| genetiivi | uhkaamisen | uhkaamisten uhkaamisien |
| partitiivi | uhkaamista | uhkaamisia |
| akkusatiivi | uhkaaminen; uhkaamisen |
uhkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhkaamisessa | uhkaamisissa |
| elatiivi | uhkaamisesta | uhkaamisista |
| illatiivi | uhkaamiseen | uhkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhkaamisella | uhkaamisilla |
| ablatiivi | uhkaamiselta | uhkaamisilta |
| allatiivi | uhkaamiselle | uhkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkaamisena (uhkaamisna) |
uhkaamisina |
| translatiivi | uhkaamiseksi | uhkaamisiksi |
| abessiivi | uhkaamisetta | uhkaamisitta |
| instruktiivi | – | uhkaamisin |
| komitatiivi | – | uhkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uhkaamis- | |