tyrmääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tyrmääminen (38)
- teonnimi verbistä tyrmätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tyrmääminen | tyrmäämiset |
| genetiivi | tyrmäämisen | tyrmäämisten tyrmäämisien |
| partitiivi | tyrmäämistä | tyrmäämisiä |
| akkusatiivi | tyrmääminen; tyrmäämisen |
tyrmäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tyrmäämisessä | tyrmäämisissä |
| elatiivi | tyrmäämisestä | tyrmäämisistä |
| illatiivi | tyrmäämiseen | tyrmäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tyrmäämisellä | tyrmäämisillä |
| ablatiivi | tyrmäämiseltä | tyrmäämisiltä |
| allatiivi | tyrmäämiselle | tyrmäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tyrmäämisenä (tyrmäämisnä) |
tyrmäämisinä |
| translatiivi | tyrmäämiseksi | tyrmäämisiksi |
| abessiivi | tyrmäämisettä | tyrmäämisittä |
| instruktiivi | – | tyrmäämisin |
| komitatiivi | – | tyrmäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tyrmäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tyrmäämis- | |