tuuttaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuuttaaminen (38)
- teonnimi verbistä tuutata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuttaaminen | tuuttaamiset |
| genetiivi | tuuttaamisen | tuuttaamisten tuuttaamisien |
| partitiivi | tuuttaamista | tuuttaamisia |
| akkusatiivi | tuuttaaminen; tuuttaamisen |
tuuttaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuuttaamisessa | tuuttaamisissa |
| elatiivi | tuuttaamisesta | tuuttaamisista |
| illatiivi | tuuttaamiseen | tuuttaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuuttaamisella | tuuttaamisilla |
| ablatiivi | tuuttaamiselta | tuuttaamisilta |
| allatiivi | tuuttaamiselle | tuuttaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuuttaamisena (tuuttaamisna) |
tuuttaamisina |
| translatiivi | tuuttaamiseksi | tuuttaamisiksi |
| abessiivi | tuuttaamisetta | tuuttaamisitta |
| instruktiivi | – | tuuttaamisin |
| komitatiivi | – | tuuttaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuuttaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuuttaamis- | |