tuutata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tuutata (73-C) (taivutus[luo])
- (puhekieltä) antaa äänimerkki torvella tai summerilla, töötätä
- Eikö kuski tuutannut? Kyllä, mutta kuuro mies ei kuullut.
- (puhekieltä) syöttää ajatuksia, työntää agendaa
- Meille tuutataan joka mediasta, että Australian palot ovat seurausta ilmastonmuutoksesta. (Olli Pusa)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uːt̪ɑt̪ɑˣ/
- tavutus: tuu‧ta‧ta
Etymologia[muokkaa]
- [2]: alun perin "syöttää putken täydeltä", toisinaan käytettävä vaihtoehtoinen pruutata-sana myös viittaa syöttämiseen, työntämiseen, tyhjentämiseen
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuutata Kielitoimiston sanakirjassa