Siirry sisältöön

tuta

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tuta

  1. (puhekieltä) tuotantotalous (oppiaineena)
  2. (murteellinen) isoisä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ut̪ɑ/
  • tavutus: tu‧ta

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tuta Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tuta f. (monikko tute[luo])

  1. haalarit

Ruotsi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

tuta (1)

  1. töötätä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tuta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • tuta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Yläsorbi

[muokkaa]

Pronomini

[muokkaa]

tuta

  1. (taivutusmuoto) nominatiivin feminiinin yksikkö sanasta tutón