tuta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuta

  1. (puhekieltä) tuotantotalous (oppiaineena)
  2. (murteellinen) isoisä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ut̪ɑ/
  • tavutus: tu‧ta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuta Kielitoimiston sanakirjassa

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuta f. (monikko tute)

  1. haalarit

Ruotsi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tuta (1)

  1. töötätä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • tuta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)