tuuma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuuma (10)

  1. mittayksikkö, nykyisin käytetty brittiläinen tuuma on kahdestoistaosa jalasta eli 2,54 senttimetriä
  2. aie, aikomus
    Tuumasta toimeen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uːmɑ/
  • tavutus: tuu‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuuma tuumat
genetiivi tuuman tuumien
(tuumain)
partitiivi tuumaa tuumia
akkusatiivi tuuma;
tuuman
tuumat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuumassa tuumissa
elatiivi tuumasta tuumista
illatiivi tuumaan tuumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuumalla tuumilla
ablatiivi tuumalta tuumilta
allatiivi tuumalle tuumille
muut sijamuodot
essiivi tuumana tuumina
translatiivi tuumaksi tuumiksi
abessiivi tuumatta tuumitta
instruktiivi tuumin
komitatiivi tuumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

[1] pituusmitta: skandinaavinen laina, vrt. nykyruotsin tum, muinaisruotsin þum < ’paksua, turvonnutta’ merkinneestä kantaindoeuroopan sanasta, josta myös nykysaksan Daumen, englannin thumb[1]

[2] aie, aikomus: venäjän sanasta дума (dúma), думать (dúmat)[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kuutiotuuma, tuumakoko

Idiomit[muokkaa]

  • yksissä tuumin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuuma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana tuuma2.
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana tuuma1.