tutkain

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tutkain (33)

  1. (vanhahtava) esineen tai ulokkeen pää tai kärki
    Mist on kieli sille tehty? Kieli veitsen tutkaimesta
    Mökki on niemen tutkaimessa
  2. maahan työnnettävä piikki, jolla etsitään miinoja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tutkain tutkaimet
genetiivi tutkaimen tutkaimien
tutkainten
partitiivi tutkainta tutkaimia
akkusatiivi tutkain; tutkaimen tutkaimet
Sisäpaikallissijat
inessiivi tutkaimessa tutkaimissa
elatiivi tutkaimesta tutkaimista
illatiivi tutkaimeen tutkaimiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tutkaimella tutkaimilla
ablatiivi tutkaimelta tutkaimilta
allatiivi tutkaimelle tutkaimille
Muut
essiivi tutkaimena
(tutkainna)
tutkaimina
translatiivi tutkaimeksi tutkaimiksi
abessiivi tutkaimetta tutkaimitta
instruktiivi tutkaimin
komitatiivi tutkaimine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]