tutkain
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tutkain (33)
- (vanhahtava) teräaseen terävä kärki; esineen tai ulokkeen pää tai kärki
- Mist on kieli sille tehty? Kieli veitsen tutkaimesta
- Mökki on niemen tutkaimessa
- (raamatullinen) teroitettu keppi jota käytettiin vetojuhdan ajossa
- (sodankäynti) maahan työnnettävä piikki, jolla etsitään miinoja
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ut̪kɑi̯n/
- tavutus: tut‧kain
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tutkain | tutkaimet |
| genetiivi | tutkaimen | tutkaimien tutkainten |
| partitiivi | tutkainta | tutkaimia |
| akkusatiivi | tutkain; tutkaimen |
tutkaimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tutkaimessa | tutkaimissa |
| elatiivi | tutkaimesta | tutkaimista |
| illatiivi | tutkaimeen | tutkaimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tutkaimella | tutkaimilla |
| ablatiivi | tutkaimelta | tutkaimilta |
| allatiivi | tutkaimelle | tutkaimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tutkaimena (tutkainna) |
tutkaimina |
| translatiivi | tutkaimeksi | tutkaimiksi |
| abessiivi | tutkaimetta | tutkaimitta |
| instruktiivi | – | tutkaimin |
| komitatiivi | – | tutkaimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tutkaime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tutkain- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: tutkia
Idiomit[muokkaa]
- potkia tutkainta vastaan ‒ tehdä hyödytöntä vastarintaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tutkain Kielitoimiston sanakirjassa