turtunut
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]turtunut
- tunnottomaksi mennyt
- (kuvaannollisesti) välinpitämättömäksi tullut
Etymologia
[muokkaa]- 2. partisiippi verbistä turtua
Liittyvät sanat
[muokkaa]
Verbi
[muokkaa]turtunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä turtua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turtunut | turtuneet |
| genetiivi | turtuneen | turtuneiden turtuneitten |
| partitiivi | turtunutta | turtuneita |
| akkusatiivi | turtunut; turtuneen |
turtuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turtuneessa | turtuneissa |
| elatiivi | turtuneesta | turtuneista |
| illatiivi | turtuneeseen | turtuneisiin turtuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turtuneella | turtuneilla |
| ablatiivi | turtuneelta | turtuneilta |
| allatiivi | turtuneelle | turtuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turtuneena | turtuneina |
| translatiivi | turtuneeksi | turtuneiksi |
| abessiivi | turtuneetta | turtuneitta |
| instruktiivi | – | turtunein |
| komitatiivi | – | turtuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | turtunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
turtunut- | |