tupeksija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tupeksija (12)
- henkilö, jolla on taipumus tupeksia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tupeksija | tupeksijat |
| genetiivi | tupeksijan | tupeksijoiden tupeksijoitten (tupeksijain) |
| partitiivi | tupeksijaa | tupeksijoita |
| akkusatiivi | tupeksija; tupeksijan |
tupeksijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tupeksijassa | tupeksijoissa |
| elatiivi | tupeksijasta | tupeksijoista |
| illatiivi | tupeksijaan | tupeksijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tupeksijalla | tupeksijoilla |
| ablatiivi | tupeksijalta | tupeksijoilta |
| allatiivi | tupeksijalle | tupeksijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tupeksijana | tupeksijoina |
| translatiivi | tupeksijaksi | tupeksijoiksi |
| abessiivi | tupeksijatta | tupeksijoitta |
| instruktiivi | – | tupeksijoin |
| komitatiivi | – | tupeksijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tupeksija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |