töpeksijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
töpeksijä (12)
- henkilö, jolla on taipumus töpeksiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | töpeksijä | töpeksijät |
| genetiivi | töpeksijän | töpeksijöiden töpeksijöitten (töpeksijäin) |
| partitiivi | töpeksijää | töpeksijöitä |
| akkusatiivi | töpeksijä; töpeksijän |
töpeksijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | töpeksijässä | töpeksijöissä |
| elatiivi | töpeksijästä | töpeksijöistä |
| illatiivi | töpeksijään | töpeksijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | töpeksijällä | töpeksijöillä |
| ablatiivi | töpeksijältä | töpeksijöiltä |
| allatiivi | töpeksijälle | töpeksijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | töpeksijänä | töpeksijöinä |
| translatiivi | töpeksijäksi | töpeksijöiksi |
| abessiivi | töpeksijättä | töpeksijöittä |
| instruktiivi | – | töpeksijöin |
| komitatiivi | – | töpeksijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | töpeksijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |