tupa
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- maalaistalon iso oleskelu- ja ruokailuhuone
- (sodankäynti) miehistötupa
- vaatimaton us. yksihuoneinen hirsinen asuinrakennus
- Oma tupa, oma lupa!
- Matti ja Maija salvoivat hirsistä aluksi pienen tuvan, jota käytettäisiin myöhemmin saunana.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪upɑ/, [ˈt̪ʷupɑ̝]
- tavutus: tu‧pa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tupa | tuvat |
| genetiivi | tuvan | tupien (tupain) |
| partitiivi | tupaa | tupia |
| akkusatiivi | tupa; tuvan |
tuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuvassa | tuvissa |
| elatiivi | tuvasta | tuvista |
| illatiivi | tupaan | tupiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuvalla | tuvilla |
| ablatiivi | tuvalta | tuvilta |
| allatiivi | tuvalle | tuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tupana | tupina |
| translatiivi | tuvaksi | tuviksi |
| abessiivi | tuvatta | tuvitta |
| instruktiivi | – | tuvin |
| komitatiivi | – | tupine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuva- | |
| vahva vartalo | tupa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. sodankäynti
|
Ks. miehistötupa |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: tupalainen, tupanen
Yhdyssanat
[muokkaa]autiotupa, hollitupa, karjatupa, käräjätupa, lakitupa, leivintupa, miehistötupa, mäkitupa, oluttupa, pesutupa, pyykkitupa, raastupa, renkitupa, takkatupa, taukotupa, teetupa, tietotupa, tunturitupa, tupailta, tupajumi, tupajäärä, tupakeittiö, tupakoi, tupatarkastus, tuulentupa, työtupa, varaustupa, vartiotupa, viinitupa, vuokratupa, väentupa, yhteistupa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tupa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ https://sanat.csc.fi/wiki/Etymologiadata:imsm:tupa