tupa

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tupa (10-E) (monikko tuvat)

  1. maalaistalon iso oleskelu- ja ruokailuhuone
  2. (sot.) miehistötupa
  3. vaatimaton us. yksihuoneinen hirsinen asuinrakennus
    Omatupa, oma lupa!
    Matti ja Maija salvoivat hirsistä aluksi pienen tuvan, jota käytettäisiin myöhemmin saunana.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪ʷupɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tupa tuvat
genetiivi tuvan tupien
(tupain)
partitiivi tupaa tupia
akkusatiivi tupa; tuvan tuvat
Sisäpaikallissijat
inessiivi tuvassa tuvissa
elatiivi tuvasta tuvista
illatiivi tupaan tupiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tuvalla tuvilla
ablatiivi tuvalta tuvilta
allatiivi tuvalle tuville
Muut
essiivi tupana tupina
translatiivi tuvaksi tuviksi
abessiivi tuvatta tuvitta
instruktiivi tuvin
komitatiivi tupine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Kts. miehistötupa


Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

karjatupa, leivintupa, miehistötupa, mäkitupa, tupailta, tupajumi, tupajäärä, tupakeittiö, tupatarkastus, vuokratupa, väentupa