Siirry sisältöön

pirtti

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pirtti (5-C) (monikko pirtit)

  1. pieni hirsistä tehty, alkuaan sisään lämpiävä asuinrakennus
    Pohjois-Suomessa pirtit ovat olleet yksihuoneisia tupia.
  2. maalaistalon iso oleskelu- ja työhuone

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpirt̪ːi/
  • tavutus: pirt‧ti

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pirtti pirtit
genetiivi pirtin pirttien
(pirttein)
partitiivi pirttiä pirttejä
akkusatiivi pirtti;
pirtin
pirtit
sisäpaikallissijat
inessiivi pirtissä pirteissä
elatiivi pirtistä pirteistä
illatiivi pirttiin pirtteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pirtillä pirteillä
ablatiivi pirtiltä pirteiltä
allatiivi pirtille pirteille
muut sijamuodot
essiivi pirttinä pirtteinä
translatiivi pirtiksi pirteiksi
abessiivi pirtittä pirteittä
instruktiivi pirtein
komitatiivi pirtteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pirti-
vahva vartalo pirtti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
  • (maatalon päähuone) tupa
Yhdyssanat
[muokkaa]

piilopirtti, pirttihirmu, pirttikalusto, pirttiviljelys, savupirtti

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • pirtti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.