tuomionvoipa
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
tuomionvoipa (10) (ei vertailuasteita)
- (oikeustiede, tuomioistuimesta) jäsentensä yhtäaikaisen läsnäolon perusteella oikeutettu antamaan asiassa tuomio
- Ylimmät tuomioistuimet ovat tuomionvoipia viisijäsenisinä, jollei laissa erikseen säädetä muuta jäsenmäärää.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uo̯mionˌʋoi̯pɑ/
- tavutus: tuo‧mi‧on‧voi‧pa
Etymologia[muokkaa]
tuomio + voiva (vanhentunut partisiipin preesens voipa)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuomionvoipa | tuomionvoivat |
| genetiivi | tuomionvoivan | tuomionvoipien (tuomionvoipain) |
| partitiivi | tuomionvoipaa | tuomionvoipia |
| akkusatiivi | tuomionvoipa; tuomionvoivan | tuomionvoivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuomionvoivassa | tuomionvoivissa |
| elatiivi | tuomionvoivasta | tuomionvoivista |
| illatiivi | tuomionvoipaan | tuomionvoipiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuomionvoivalla | tuomionvoivilla |
| ablatiivi | tuomionvoivalta | tuomionvoivilta |
| allatiivi | tuomionvoivalle | tuomionvoiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuomionvoipana | tuomionvoipina |
| translatiivi | tuomionvoivaksi | tuomionvoiviksi |
| abessiivi | tuomionvoivatta | tuomionvoivitta |
| instruktiivi | – | tuomionvoivin |
| komitatiivi | – | tuomionvoipine |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. jäsentensä yhtäaikaisen läsnäolon perusteella oikeutettu antamaan tuomio
|