voiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
voiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä voida
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | voiva | voivat |
| genetiivi | voivan | voivien (voivain) |
| partitiivi | voivaa | voivia |
| akkusatiivi | voiva; voivan | voivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | voivassa | voivissa |
| elatiivi | voivasta | voivista |
| illatiivi | voivaan | voiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | voivalla | voivilla |
| ablatiivi | voivalta | voivilta |
| allatiivi | voivalle | voiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | voivana | voivina |
| translatiivi | voivaksi | voiviksi |
| abessiivi | voivatta | voivitta |
| instruktiivi | – | voivin |
| komitatiivi | – | voivine |