Siirry sisältöön

tuntuvuus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tuntuvuus (40)

  1. se, että on tuntuva

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪unt̪uʋuːs/
  • tavutus: tun‧tu‧vuus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuntuvuus tuntuvuudet
genetiivi tuntuvuuden tuntuvuuksien
partitiivi tuntuvuutta tuntuvuuksia
akkusatiivi tuntuvuus;
tuntuvuuden
tuntuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tuntuvuudessa tuntuvuuksissa
elatiivi tuntuvuudesta tuntuvuuksista
illatiivi tuntuvuuteen tuntuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuntuvuudella tuntuvuuksilla
ablatiivi tuntuvuudelta tuntuvuuksilta
allatiivi tuntuvuudelle tuntuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi tuntuvuutena tuntuvuuksina
translatiivi tuntuvuudeksi tuntuvuuksiksi
abessiivi tuntuvuudetta tuntuvuuksitta
instruktiivi tuntuvuuksin
komitatiivi tuntuvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuntuvuude-
vahva vartalo tuntuvuute-
konsonantti-
vartalo
tuntuvuut-

Etymologia

[muokkaa]

sanan tuntuva vartalosta tuntuv- ja suffiksista -uus

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]