Siirry sisältöön

tuntuva

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

tuntuva (10) (komparatiivi tuntuvampi, superlatiivi tuntuvin) (taivutus[luo])

  1. melkoinen, huomattava
    Maija sai tuntuvan palkankorotuksen.

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

tuntuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tuntua

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuntuva tuntuvat
genetiivi tuntuvan tuntuvien
(tuntuvain)
partitiivi tuntuvaa tuntuvia
akkusatiivi tuntuva;
tuntuvan
tuntuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuntuvassa tuntuvissa
elatiivi tuntuvasta tuntuvista
illatiivi tuntuvaan tuntuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuntuvalla tuntuvilla
ablatiivi tuntuvalta tuntuvilta
allatiivi tuntuvalle tuntuville
muut sijamuodot
essiivi tuntuvana tuntuvina
translatiivi tuntuvaksi tuntuviksi
abessiivi tuntuvatta tuntuvitta
instruktiivi tuntuvin
komitatiivi tuntuvine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuntuva-
vahva vartalo tuntuva-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tuntuva Kielitoimiston sanakirjassa