tuntua

Suomi

Substantiivi

tuntua

1. yksikön partitiivimuoto sanasta tuntu

Verbi

tuntua (52-J) (taivutus[luo])

1. olla jonkin tuntuinen, antaa tuntoaistille jokin aistimus

   Tämä pyyhe tuntuu pehmeältä.

2. olla jonkin oloinen, vaikuttaa joltakin

   Hän tuntuu tietävän mistä puhuu.

3. sattua

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪unt̪uɑˣ/
• tavutus: tun‧tu‧a

Etymologia

• verbi tuntea (vahva vokaalivartalo tunt|e- + pääte -ua)

Käännökset

1. olla jnk tuntuinen

englanti: feel ruotsi: kännas

unkari: érzik, érződik

2. olla jnk oloinen

englanti: feel, seem ranska: se sentir

ruotsi: verka saksa: vorkommen

Liittyvät sanat

• tuntea

Johdokset

• substantiivit: tunne, tuntu, tuntuma, tuntuminen
• verbit: tunnustaa, tunnustella, tunnuttaa

Aiheesta muualla

• tuntua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 316, 882 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa