tuntuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuntuminen (38)
- teonnimi verbistä tuntua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuntuminen | tuntumiset |
| genetiivi | tuntumisen | tuntumisten tuntumisien |
| partitiivi | tuntumista | tuntumisia |
| akkusatiivi | tuntuminen; tuntumisen |
tuntumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuntumisessa | tuntumisissa |
| elatiivi | tuntumisesta | tuntumisista |
| illatiivi | tuntumiseen | tuntumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuntumisella | tuntumisilla |
| ablatiivi | tuntumiselta | tuntumisilta |
| allatiivi | tuntumiselle | tuntumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuntumisena (tuntumisna) |
tuntumisina |
| translatiivi | tuntumiseksi | tuntumisiksi |
| abessiivi | tuntumisetta | tuntumisitta |
| instruktiivi | – | tuntumisin |
| komitatiivi | – | tuntumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuntumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuntumis- | |