tunnutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tunnutus (39)

  1. tunnuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪unːut̪us/
  • tavutus: tun‧nu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnutus tunnutukset
genetiivi tunnutuksen tunnutusten
tunnutuksien
partitiivi tunnutusta tunnutuksia
akkusatiivi tunnutus;
tunnutuksen
tunnutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnutuksessa tunnutuksissa
elatiivi tunnutuksesta tunnutuksista
illatiivi tunnutukseen tunnutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnutuksella tunnutuksilla
ablatiivi tunnutukselta tunnutuksilta
allatiivi tunnutukselle tunnutuksille
muut sijamuodot
essiivi tunnutuksena tunnutuksina
translatiivi tunnutukseksi tunnutuksiksi
abessiivi tunnutuksetta tunnutuksitta
instruktiivi tunnutuksin
komitatiivi tunnutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tunnutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tunnutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tunnuttaa (tunnut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

tunnutusruokinta

Aiheesta muualla[muokkaa]