tunnettuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tunnettuus (40)

  1. Se kuinka tunnettu joku tai jokin on.
    Hänen tunnettuutensa kansainvälisenä tutkijana on vielä vaatimaton.
    Peltier -ilmiön tunnettuus on vähäinen laajasta soveltamisesta huolimatta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪unːet̪ːuːs/
  • tavutus: tun‧net‧tuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnettuus tunnettuudet
genetiivi tunnettuuden tunnettuuksien
partitiivi tunnettuutta tunnettuuksia
akkusatiivi tunnettuus;
tunnettuuden
tunnettuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnettuudessa tunnettuuksissa
elatiivi tunnettuudesta tunnettuuksista
illatiivi tunnettuuteen tunnettuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnettuudella tunnettuuksilla
ablatiivi tunnettuudelta tunnettuuksilta
allatiivi tunnettuudelle tunnettuuksille
muut sijamuodot
essiivi tunnettuutena tunnettuuksina
translatiivi tunnettuudeksi tunnettuuksiksi
abessiivi tunnettuudetta tunnettuuksitta
instruktiivi tunnettuuksin
komitatiivi tunnettuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tunnettuude-
vahva vartalo tunnettuute-
konsonantti-
vartalo
tunnettuut-

Etymologia[muokkaa]

tunnettu + -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]