tunnettuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tunnettuus (40)
- se, kuinka tunnettu joku tai jokin on
- Hänen tunnettuutensa kansainvälisenä tutkijana on vielä vaatimaton.
- Peltier-ilmiön tunnettuus on vähäinen laajasta soveltamisesta huolimatta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪unːet̪ːuːs/
- tavutus: tun‧net‧tuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnettuus | tunnettuudet |
| genetiivi | tunnettuuden | tunnettuuksien |
| partitiivi | tunnettuutta | tunnettuuksia |
| akkusatiivi | tunnettuus; tunnettuuden |
tunnettuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnettuudessa | tunnettuuksissa |
| elatiivi | tunnettuudesta | tunnettuuksista |
| illatiivi | tunnettuuteen | tunnettuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnettuudella | tunnettuuksilla |
| ablatiivi | tunnettuudelta | tunnettuuksilta |
| allatiivi | tunnettuudelle | tunnettuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnettuutena | tunnettuuksina |
| translatiivi | tunnettuudeksi | tunnettuuksiksi |
| abessiivi | tunnettuudetta | tunnettuuksitta |
| instruktiivi | – | tunnettuuksin |
| komitatiivi | – | tunnettuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tunnettuude- | |
| vahva vartalo | tunnettuute- | |
| konsonantti- vartalo |
tunnettuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. se, kuinka tunnettu joku tai jokin on
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tunnettuus Kielitoimiston sanakirjassa
- tunnettuus Tieteen termipankissa