tulppaani
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kauniiden kukkien takia viljelty liljakasveihin kuuluva Tulipa-suvun sipulikasvi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ulpːɑːni/
- tavutus: tulp‧paa‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulppaani | tulppaanit |
| genetiivi | tulppaanin | tulppaanien tulppaaneiden tulppaaneitten |
| partitiivi | tulppaania | tulppaaneita tulppaaneja |
| akkusatiivi | tulppaani; tulppaanin |
tulppaanit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulppaanissa | tulppaaneissa |
| elatiivi | tulppaanista | tulppaaneista |
| illatiivi | tulppaaniin | tulppaaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulppaanilla | tulppaaneilla |
| ablatiivi | tulppaanilta | tulppaaneilta |
| allatiivi | tulppaanille | tulppaaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulppaanina | tulppaaneina |
| translatiivi | tulppaaniksi | tulppaaneiksi |
| abessiivi | tulppaanitta | tulppaaneitta |
| instruktiivi | – | tulppaanein |
| komitatiivi | – | tulppaaneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulppaani- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Hollannin vanhoista muodoista tulpaan, tulipan, ranskan tulipe tai italian tulipa/tulipano kautta turkin ’turbaania’ tarkoittavasta sanasta tülbent. Kasvin eurooppaan tuonut Aughier Ghislen de Busbecq on mahdollisesti ymmärtänyt kasvin kuvailemiseen käytetyn sanan sen turkinkieliseksi nimeksi.[2]
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tulppaani Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Tulppaani. Kotimaisten kielten keskus
Substantiivi[muokkaa]
tulppaani
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta tulppa
- (taivutusmuoto) yksikön illatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta tulppa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.