tulppa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tulppa (10-B)

  1. yksinkertainen apuväline, jota käytetään pitämään reikä suljettuna nesteen valumiselta, esimerkiksi allastulppa
    Vesi ei pääse valumaan pois, mikäli tulppa on paikallaan.
  2. sähkötulppa, pistoke
    Kyllä musiikki kajahtaa, kunhan muistat kytkeä tulpan paikalleen.
  3. korvatulppa
    Joudun päivittäin käyttämään tulppia melun takia.
  4. (kuvaannollisesti) este tai hidaste jonkin tapahtumiselle
    Usein kehityksen tulppana on yksinkertaisesti rahan puute.
    Kunnostustyö on usein liikenteen tulppana.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ulpːɑ/
  • tavutus: tulp‧pa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tulppa tulpat
genetiivi tulpan tulppien
(tulppain)
partitiivi tulppaa tulppia
akkusatiivi tulppa;
tulpan
tulpat
sisäpaikallissijat
inessiivi tulpassa tulpissa
elatiivi tulpasta tulpista
illatiivi tulppaan tulppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tulpalla tulpilla
ablatiivi tulpalta tulpilta
allatiivi tulpalle tulpille
muut sijamuodot
essiivi tulppana tulppina
translatiivi tulpaksi tulpiksi
abessiivi tulpatta tulpitta
instruktiivi tulpin
komitatiivi tulppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tulpa-
vahva vartalo tulppa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hehkutulppa, kierretulppa, korvatulppa, kumitulppa, pistotulppa, puutulppa, seinätulppa, sukotulppa, sytytystulppa, tulpanavain, veritulppa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tulppa Kielitoimiston sanakirjassa