tuleentuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuleentuminen (38)
- teonnimi verbistä tuleentua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuleentuminen | tuleentumiset |
| genetiivi | tuleentumisen | tuleentumisten tuleentumisien |
| partitiivi | tuleentumista | tuleentumisia |
| akkusatiivi | tuleentuminen; tuleentumisen |
tuleentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuleentumisessa | tuleentumisissa |
| elatiivi | tuleentumisesta | tuleentumisista |
| illatiivi | tuleentumiseen | tuleentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuleentumisella | tuleentumisilla |
| ablatiivi | tuleentumiselta | tuleentumisilta |
| allatiivi | tuleentumiselle | tuleentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuleentumisena (tuleentumisna) |
tuleentumisina |
| translatiivi | tuleentumiseksi | tuleentumisiksi |
| abessiivi | tuleentumisetta | tuleentumisitta |
| instruktiivi | – | tuleentumisin |
| komitatiivi | – | tuleentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuleentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuleentumis- | |