tuhka

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Tuhka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Nuotion tuhkaa [1]

Substantiivi[muokkaa]

tuhka (10-D)[1] (10)

  1. eloperäisen aineen palamisen seurauksena muodostuva kiinteä jäännös
    Puuaineksen poltossa tuhka koostuu pääasiassa kalsiumkarbonaatista.
  2. (monikossa erityisesti) krematoimisesta jäänyt tuhka
    Isäni tuhkat ripoteltiin mereen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uhkɑ/
  • tavutus: tuh‧ka

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

luutuhka, puutuhka, tuhkakola, tuhkakuppi, tuhkalaatikko, tuhkalannoitus, tuhkalipeä, tuhkaluukku, tuhkanharmaa, tuhkapatja, tuhkapensas, tuhkapesä, tuhkarokko, tuhkaruoho, tuhkasade, tuhkatiili, tuhkauurna, tupakantuhka

Idiomit[muokkaa]

  • kuin tuhka tuuleen — jäljettömiin
  • viedä tuhkatkin pesästä — viedä kaikki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuhka Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuhka Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-D
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.