tomu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tomu (1)

  1. erittäin hienojakoinen pöly, erityisesti erittäin hienojakoinen ja kuiva maa-aines tai tuhka
    Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪omu/
  • tavutus: to‧mu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tomu tomut
genetiivi tomun tomujen
partitiivi tomua tomuja
akkusatiivi tomu;
tomun
tomut
sisäpaikallissijat
inessiivi tomussa tomuissa
elatiivi tomusta tomuista
illatiivi tomuun tomuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tomulla tomuilla
ablatiivi tomulta tomuilta
allatiivi tomulle tomuille
muut sijamuodot
essiivi tomuna tomuina
translatiivi tomuksi tomuiksi
abessiivi tomutta tomuitta
instruktiivi tomuin
komitatiivi tomuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tomu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

tomuhiukkanen, tomukerros, tomumaja, tomupilvi, tomuriepu, tomurätti, tomusokeri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tomu Kielitoimiston sanakirjassa