tomu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tomu (1)
- erittäin hienojakoinen pöly, erityisesti erittäin hienojakoinen ja kuiva maa-aines tai tuhka
- Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪omu/
- tavutus: to‧mu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tomu | tomut |
| genetiivi | tomun | tomujen |
| partitiivi | tomua | tomuja |
| akkusatiivi | tomu; tomun |
tomut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tomussa | tomuissa |
| elatiivi | tomusta | tomuista |
| illatiivi | tomuun | tomuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tomulla | tomuilla |
| ablatiivi | tomulta | tomuilta |
| allatiivi | tomulle | tomuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tomuna | tomuina |
| translatiivi | tomuksi | tomuiksi |
| abessiivi | tomutta | tomuitta |
| instruktiivi | – | tomuin |
| komitatiivi | – | tomuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tomu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]tomuhiukkanen, tomukerros, tomumaja, tomupilvi, tomuriepu, tomurätti, tomusokeri
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tomu Kielitoimiston sanakirjassa