tomu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tomu (1)

  1. erittäin hienojakoinen pöly, erityisesti erittäin hienojakoinen ja kuiva maa-aines tai tuhka
    Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tomu tomut
genetiivi tomun tomujen
partitiivi tomua tomuja
akkusatiivi tomu; tomun tomut
sisäpaikallissijat
inessiivi tomussa tomuissa
elatiivi tomusta tomuista
illatiivi tomuun tomuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tomulla tomuilla
ablatiivi tomulta tomuilta
allatiivi tomulle tomuille
muut sijamuodot
essiivi tomuna tomuina
translatiivi tomuksi tomuiksi
abessiivi tomutta tomuitta
instruktiivi tomuin
komitatiivi tomuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

tomuhiukkanen, tomukerros, tomumaja, tomupilvi, tomuriepu, tomurätti, tomusokeri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tomu Kielitoimiston sanakirjassa