touhu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

touhu (1) (monikko touhut)

  1. puuha, homma, hyörinä; innokas tai toimelias puuhailu, joka ei aina tuota mitään tulosta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ou̯hu/
  • tavutus: tou‧hu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi touhu touhut
genetiivi touhun touhujen
partitiivi touhua touhuja
akkusatiivi touhu;
touhun
touhut
sisäpaikallissijat
inessiivi touhussa touhuissa
elatiivi touhusta touhuista
illatiivi touhuun touhuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi touhulla touhuilla
ablatiivi touhulta touhuilta
allatiivi touhulle touhuille
muut sijamuodot
essiivi touhuna touhuina
translatiivi touhuksi touhuiksi
abessiivi touhutta touhuitta
instruktiivi touhuin
komitatiivi touhuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo touhu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

työntouhu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • touhu Kielitoimiston sanakirjassa