Siirry sisältöön

torttu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

torttu (1-C)

  1. makea leivonnainen, jonka sisällä on täytettä
    Tortut leivotaan usein voi- tai murotaikinasta.
  2. (murteellinen) piirakka
  3. (puhekieltä) uloste
    olla vääntämässä torttua
    vääntää tortut
  4. (puhekieltä) emätin
    torttua hellästi kostuttaa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ort̪ːu/
  • tavutus: tort‧tu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torttu tortut
genetiivi tortun torttujen
partitiivi torttua torttuja
akkusatiivi torttu;
tortun
tortut
sisäpaikallissijat
inessiivi tortussa tortuissa
elatiivi tortusta tortuista
illatiivi torttuun torttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tortulla tortuilla
ablatiivi tortulta tortuilta
allatiivi tortulle tortuille
muut sijamuodot
essiivi torttuna torttuina
translatiivi tortuksi tortuiksi
abessiivi tortutta tortuitta
instruktiivi tortuin
komitatiivi torttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tortu-
vahva vartalo torttu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

ruotsin sanasta tårta < ranskan tarte.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • torttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.