Siirry sisältöön

torailu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

torailu (2)

  1. toraileminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪orɑi̯lu/
  • tavutus: to‧rai‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torailu torailut
genetiivi torailun torailujen
torailuiden
torailuitten
partitiivi torailua torailuita
torailuja
akkusatiivi torailu;
torailun
torailut
sisäpaikallissijat
inessiivi torailussa torailuissa
elatiivi torailusta torailuista
illatiivi torailuun torailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi torailulla torailuilla
ablatiivi torailulta torailuilta
allatiivi torailulle torailuille
muut sijamuodot
essiivi torailuna torailuina
translatiivi torailuksi torailuiksi
abessiivi torailutta torailuitta
instruktiivi torailuin
komitatiivi torailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo torailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi torailla + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • torailu Kielitoimiston sanakirjassa