tipu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]tipu (1)
- pieni kananpoika
- (arkikieltä) viehättävä nuori nainen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ipu/
- tavutus: ti‧pu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tipu | tiput |
| genetiivi | tipun | tipujen |
| partitiivi | tipua | tipuja |
| akkusatiivi | tipu; tipun |
tiput |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tipussa | tipuissa |
| elatiivi | tipusta | tipuista |
| illatiivi | tipuun | tipuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tipulla | tipuilla |
| ablatiivi | tipulta | tipuilta |
| allatiivi | tipulle | tipuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tipuna | tipuina |
| translatiivi | tipuksi | tipuiksi |
| abessiivi | tiputta | tipuitta |
| instruktiivi | – | tipuin |
| komitatiivi | – | tipuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tipu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tipu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4215 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Kroatia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tipu