tinkiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tinkiminen (38)
- teonnimi verbistä tinkiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tinkiminen | tinkimiset |
| genetiivi | tinkimisen | tinkimisten tinkimisien |
| partitiivi | tinkimistä | tinkimisiä |
| akkusatiivi | tinkiminen; tinkimisen |
tinkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tinkimisessä | tinkimisissä |
| elatiivi | tinkimisestä | tinkimisistä |
| illatiivi | tinkimiseen | tinkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tinkimisellä | tinkimisillä |
| ablatiivi | tinkimiseltä | tinkimisiltä |
| allatiivi | tinkimiselle | tinkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tinkimisenä (tinkimisnä) |
tinkimisinä |
| translatiivi | tinkimiseksi | tinkimisiksi |
| abessiivi | tinkimisettä | tinkimisittä |
| instruktiivi | – | tinkimisin |
| komitatiivi | – | tinkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tinkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tinkimis- | |