tiisteli
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tiisteli (6)
- (murteellinen) ohdake
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tiisteli | tiistelit |
| genetiivi | tiistelin | tiistelien tiisteleiden tiisteleitten |
| partitiivi | tiisteliä | tiisteleitä tiistelejä |
| akkusatiivi | tiisteli; tiistelin |
tiistelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tiistelissä | tiisteleissä |
| elatiivi | tiistelistä | tiisteleistä |
| illatiivi | tiisteliin | tiisteleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tiistelillä | tiisteleillä |
| ablatiivi | tiisteliltä | tiisteleiltä |
| allatiivi | tiistelille | tiisteleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tiistelinä | tiisteleinä |
| translatiivi | tiisteliksi | tiisteleiksi |
| abessiivi | tiistelittä | tiisteleittä |
| instruktiivi | – | tiistelein |
| komitatiivi | – | tiisteleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tiisteli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |