Siirry sisältöön

ohdake

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ohdake (48-A)[1]

  1. lähinnä Cirsium-suvun kaksi- tai monivuotisia piikikkäitä ruohovartisia asterikasveja

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈohdɑkeˣ/
  • tavutus: oh‧da‧ke

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohdake ohdakkeet
genetiivi ohdakkeen ohdakkeiden
ohdakkeitten
partitiivi ohdaketta ohdakkeita
akkusatiivi ohdake;
ohdakkeen
ohdakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ohdakkeessa ohdakkeissa
elatiivi ohdakkeesta ohdakkeista
illatiivi ohdakkeeseen ohdakkeisiin
ohdakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohdakkeella ohdakkeilla
ablatiivi ohdakkeelta ohdakkeilta
allatiivi ohdakkeelle ohdakkeille
muut sijamuodot
essiivi ohdakkeena ohdakkeina
translatiivi ohdakkeeksi ohdakkeiksi
abessiivi ohdakkeetta ohdakkeitta
instruktiivi ohdakkein
komitatiivi ohdakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ohdakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ohdaket-

Etymologia

[muokkaa]

Sana on ilmeisesti -ke-johdos balttilaisperäisestä ošta-vartalosta, jonka kantabalttilaisesta alkumuodosta *ašta juontuvat nykyiset latvian asaka ja liettuan ašakà merkitsevät ’kalanruotoa’.[2] Vastaavia ošta-vartalon johdoksia itämerensuomalaisissa kielissä: inkeroisen ohtakain, karjalan ohahaine, vatjan õõhka ja viron ohakas. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[3]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ohdake Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
  3. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 268. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.