tieteilijä

Suomi

Substantiivi

tieteilijä (12)

1. tieteen harjoittaja, tutkija

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tieteilijä	tieteilijät
genetiivi	tieteilijän	tieteilijöiden tieteilijöitten (tieteilijäin)
partitiivi	tieteilijää	tieteilijöitä
akkusatiivi	tieteilijä; tieteilijän	tieteilijät
sisäpaikallissijat
inessiivi	tieteilijässä	tieteilijöissä
elatiivi	tieteilijästä	tieteilijöistä
illatiivi	tieteilijään	tieteilijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tieteilijällä	tieteilijöillä
ablatiivi	tieteilijältä	tieteilijöiltä
allatiivi	tieteilijälle	tieteilijöille
muut sijamuodot
essiivi	tieteilijänä	tieteilijöinä
translatiivi	tieteilijäksi	tieteilijöiksi
abessiivi	tieteilijättä	tieteilijöittä
instruktiivi	–	tieteilijöin
komitatiivi	–	tieteilijöine- + omistusliite

Käännökset

1. tieteilijä

ruotsi: vetenskapare, vetenskapsidkare

viro: teadlane

Liittyvät sanat

• tiedemies, tiedenainen

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja: tieteilijä