tavutus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tavutus (39)[1]

  1. (fonetiikka, kielitiede) kirjoitukseen merkitty tai äännettäessä painottamalla esiin tuotu sanojen tavujako
    Aapisen sanat on varustettu tavutuksella lukemaan oppimisen helpottamiseksi.
    Joskus tavutus on tarpeen myös sanakirjassa eron saamiseksi kirjoitusasultaan samanlaisten sanojen välille.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tavutus tavutukset
genetiivi tavutuksen tavutusten
tavutuksien
partitiivi tavutusta tavutuksia
akkusatiivi tavutus; tavutuksen tavutukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi tavutuksessa tavutuksissa
elatiivi tavutuksesta tavutuksista
illatiivi tavutukseen tavutuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tavutuksella tavutuksilla
ablatiivi tavutukselta tavutuksilta
allatiivi tavutukselle tavutuksille
Muut
essiivi tavutuksena tavutuksina
translatiivi tavutukseksi tavutuksiksi
abessiivi tavutuksetta tavutuksitta
instruktiivi tavutuksin
komitatiivi tavutuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39