tavutus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tavutus (39)[1]

  1. (fonetiikka, kielitiede) kirjoitukseen merkitty tai äännettäessä painottamalla esiin tuotu sanojen tavujako
    Aapisen sanat on varustettu tavutuksella lukemaan oppimisen helpottamiseksi.
    Joskus tavutus on tarpeen myös sanakirjassa eron saamiseksi kirjoitusasultaan samanlaisten sanojen välille.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑʋut̪us/
  • tavutus: ta‧vu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tavutus tavutukset
genetiivi tavutuksen tavutusten
tavutuksien
partitiivi tavutusta tavutuksia
akkusatiivi tavutus;
tavutuksen
tavutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tavutuksessa tavutuksissa
elatiivi tavutuksesta tavutuksista
illatiivi tavutukseen tavutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tavutuksella tavutuksilla
ablatiivi tavutukselta tavutuksilta
allatiivi tavutukselle tavutuksille
muut sijamuodot
essiivi tavutuksena tavutuksina
translatiivi tavutukseksi tavutuksiksi
abessiivi tavutuksetta tavutuksitta
instruktiivi tavutuksin
komitatiivi tavutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tavutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tavutus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

tavutusohjelma

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39