tavu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tavu (1)

  1. (fonologia) sanan osa, yhden tai useamman äänteen muodostama kielen rytmiyksikkö
    Sanassa ”kolme” on kaksi tavua: ”kol” ja ”me”.
  2. (tietotekniikka) tavallisesti kahdeksasta bitistä koostuva tietoalkio ja datan tallennuskapasiteetin mittayksikkö
    Tavu eli oktetti on kahdeksan bitin muodostama kokonaisuus.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈtɑ.ʋu/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tavu tavut
genetiivi tavun tavujen
partitiivi tavua tavuja
akkusatiivi tavu; tavun tavut
sisäpaikallissijat
inessiivi tavussa tavuissa
elatiivi tavusta tavuista
illatiivi tavuun tavuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tavulla tavuilla
ablatiivi tavulta tavuilta
allatiivi tavulle tavuille
muut sijamuodot
essiivi tavuna tavuina
translatiivi tavuksi tavuiksi
abessiivi tavutta tavuitta
instruktiivi tavuin
komitatiivi tavuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

avotavu, lopputavu, nousutavu, tavuheitto, tavujako, tavukirjoitus, tavunraja, tavuraja, tavuviiva, umpitavu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tavu Kielitoimiston sanakirjassa
  • tavu Tieteen termipankissa