tarttuva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tarttuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tarttua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarttuva | tarttuvat |
| genetiivi | tarttuvan | tarttuvien (tarttuvain) |
| partitiivi | tarttuvaa | tarttuvia |
| akkusatiivi | tarttuva; tarttuvan |
tarttuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarttuvassa | tarttuvissa |
| elatiivi | tarttuvasta | tarttuvista |
| illatiivi | tarttuvaan | tarttuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarttuvalla | tarttuvilla |
| ablatiivi | tarttuvalta | tarttuvilta |
| allatiivi | tarttuvalle | tarttuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarttuvana | tarttuvina |
| translatiivi | tarttuvaksi | tarttuviksi |
| abessiivi | tarttuvatta | tarttuvitta |
| instruktiivi | – | tarttuvin |
| komitatiivi | – | tarttuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tarttuva- | |
| vahva vartalo | tarttuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tarttuva Tieteen termipankissa