tarkastaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tarkastaja (10)
- henkilö, joka tarkastaa jotakin; henkilö, joka suorittaa tarkastuksen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑrkɑsˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: tar‧kas‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tarkastaja | tarkastajat |
genetiivi | tarkastajan | tarkastajien (tarkastajain) |
partitiivi | tarkastajaa | tarkastajia |
akkusatiivi | tarkastaja; tarkastajan |
tarkastajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tarkastajassa | tarkastajissa |
elatiivi | tarkastajasta | tarkastajista |
illatiivi | tarkastajaan | tarkastajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tarkastajalla | tarkastajilla |
ablatiivi | tarkastajalta | tarkastajilta |
allatiivi | tarkastajalle | tarkastajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tarkastajana | tarkastajina |
translatiivi | tarkastajaksi | tarkastajiksi |
abessiivi | tarkastajatta | tarkastajitta |
instruktiivi | – | tarkastajin |
komitatiivi | – | tarkastajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tarkastaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka tarkastaa jotakin, suorittaa tarkastuksen
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
lipuntarkastaja, tavarantarkastaja, tilintarkastaja, toiminnantarkastaja, tullitarkastaja, verotarkastaja
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tarkastaja Kielitoimiston sanakirjassa
- tarkastaja Tieteen termipankissa