tarkastaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarkastaja (10)

  1. henkilö, joka tarkastaa jotakin; henkilö, joka suorittaa tarkastuksen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑrkɑsˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: tar‧kas‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkastaja tarkastajat
genetiivi tarkastajan tarkastajien
(tarkastajain)
partitiivi tarkastajaa tarkastajia
akkusatiivi tarkastaja;
tarkastajan
tarkastajat
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkastajassa tarkastajissa
elatiivi tarkastajasta tarkastajista
illatiivi tarkastajaan tarkastajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkastajalla tarkastajilla
ablatiivi tarkastajalta tarkastajilta
allatiivi tarkastajalle tarkastajille
muut sijamuodot
essiivi tarkastajana tarkastajina
translatiivi tarkastajaksi tarkastajiksi
abessiivi tarkastajatta tarkastajitta
instruktiivi tarkastajin
komitatiivi tarkastajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkastaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lipuntarkastaja, tavarantarkastaja, tilintarkastaja, toiminnantarkastaja, tullitarkastaja, verotarkastaja

Aiheesta muualla[muokkaa]