taritseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
taritseminen (38)
- teonnimi verbistä tarita
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taritseminen | taritsemiset |
| genetiivi | taritsemisen | taritsemisten taritsemisien |
| partitiivi | taritsemista | taritsemisia |
| akkusatiivi | taritseminen; taritsemisen |
taritsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taritsemisessa | taritsemisissa |
| elatiivi | taritsemisesta | taritsemisista |
| illatiivi | taritsemiseen | taritsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taritsemisella | taritsemisilla |
| ablatiivi | taritsemiselta | taritsemisilta |
| allatiivi | taritsemiselle | taritsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taritsemisena (taritsemisna) |
taritsemisina |
| translatiivi | taritsemiseksi | taritsemisiksi |
| abessiivi | taritsemisetta | taritsemisitta |
| instruktiivi | – | taritsemisin |
| komitatiivi | – | taritsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taritsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taritsemis- | |