tarha

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarha (9)

  1. tavallisesti aidalla ympäristöstä erotettu alue
  2. viljelyyn tai eläinten kasvatukseen ja hoitoon erotettu alue; viljelmä
  3. lastentarha, päiväkoti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarha tarhat
genetiivi tarhan tarhojen
(tarhain)
partitiivi tarhaa tarhoja
akkusatiivi tarha;
tarhan
tarhat
sisäpaikallissijat
inessiivi tarhassa tarhoissa
elatiivi tarhasta tarhoista
illatiivi tarhaan tarhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarhalla tarhoilla
ablatiivi tarhalta tarhoilta
allatiivi tarhalle tarhoille
muut sijamuodot
essiivi tarhana tarhoina
translatiivi tarhaksi tarhoiksi
abessiivi tarhatta tarhoitta
instruktiivi tarhoin
komitatiivi tarhoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

eläintarha, halkotarha, hammastarha, hedelmätarha, juoksutarha, kanatarha, karjatarha, kasvitarha, kettutarha, koiratarha, lammastarha, lastentarha, lautatarha, mehiläistarha, minkkitarha, oliivitarha, omenatarha, puutarha, ruumistarha, ruusutarha, sikatarha, sikotarha, susitarha, taimitarha tarhaherne, tarhakalmisto, tarhakettu, tarhakotilo, tarhakäärme, tarhametsästys, tarhapapu, turkistarha, tähtitarha, vihannestarha, viinitarha, yrttitarha

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tarha Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.