takkuilu

Suomi

Substantiivi

takkuilu (2)

takkuileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ɑkːui̯lu/
tavutus: tak‧kui‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	takkuilu	takkuilut
genetiivi	takkuilun	takkuilujen takkuiluiden takkuiluitten
partitiivi	takkuilua	takkuiluita takkuiluja
akkusatiivi	takkuilu; takkuilun	takkuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	takkuilussa	takkuiluissa
elatiivi	takkuilusta	takkuiluista
illatiivi	takkuiluun	takkuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	takkuilulla	takkuiluilla
ablatiivi	takkuilulta	takkuiluilta
allatiivi	takkuilulle	takkuiluille
muut sijamuodot
essiivi	takkuiluna	takkuiluina
translatiivi	takkuiluksi	takkuiluiksi
abessiivi	takkuilutta	takkuiluitta
instruktiivi	–	takkuiluin
komitatiivi	–	takkuiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	takkuilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi takkuilla (vokaalivartalo takkuile- ) + johdin -u

Käännökset

1. takkuileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

takkuilu Kielitoimiston sanakirjassa