taivukas
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
taivukas (41-A) (komparatiivi taivukkaampi, superlatiivi taivukkain) (taivutus [luo])
- (harvinainen) sellainen, joka taipuu; taipuva
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑi̯ʋukɑs/
- tavutus: tai‧vu‧kas
Etymologia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (kasvitiede) toisen kasvin (emokasvi) oksa, sivuhaara tai rönsy, joka on taivutettu maahan ja joka on alkanut juurtumaan
Etymologia[muokkaa]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taivukas | taivukkaat |
| genetiivi | taivukkaan | taivukkaiden taivukkaitten |
| partitiivi | taivukasta | taivukkaita |
| akkusatiivi | taivukas; taivukkaan |
taivukkaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taivukkaassa | taivukkaissa |
| elatiivi | taivukkaasta | taivukkaista |
| illatiivi | taivukkaaseen | taivukkaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taivukkaalla | taivukkailla |
| ablatiivi | taivukkaalta | taivukkailta |
| allatiivi | taivukkaalle | taivukkaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taivukkaana | taivukkaina |
| translatiivi | taivukkaaksi | taivukkaiksi |
| abessiivi | taivukkaatta | taivukkaitta |
| instruktiivi | – | taivukkain |
| komitatiivi | – | taivukkaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taivukkaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taivukas- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- taivukas Kielitoimiston sanakirjassa