tahriutuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tahriutuminen (38)
- teonnimi verbistä tahriutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tahriutuminen | tahriutumiset |
| genetiivi | tahriutumisen | tahriutumisten tahriutumisien |
| partitiivi | tahriutumista | tahriutumisia |
| akkusatiivi | tahriutuminen; tahriutumisen |
tahriutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tahriutumisessa | tahriutumisissa |
| elatiivi | tahriutumisesta | tahriutumisista |
| illatiivi | tahriutumiseen | tahriutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tahriutumisella | tahriutumisilla |
| ablatiivi | tahriutumiselta | tahriutumisilta |
| allatiivi | tahriutumiselle | tahriutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tahriutumisena (tahriutumisna) |
tahriutumisina |
| translatiivi | tahriutumiseksi | tahriutumisiksi |
| abessiivi | tahriutumisetta | tahriutumisitta |
| instruktiivi | – | tahriutumisin |
| komitatiivi | – | tahriutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tahriutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tahriutumis- | |