tahriutua

Suomi

Verbi

tahriutua (52-F) (taivutus[luo])

1. tahriintua

Ääntäminen

• tavutus: tah‧riu‧tu‧a / tah‧ri‧u‧tu‧a

Etymologia

• verbi tahria (vartalo tahri- + pääte -utua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tahriutuminen

Aiheesta muualla

• tahriutua Kielitoimiston sanakirjassa