taho

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taho (1)[1]

  1. toimija tai osapuoli jossakin asiassa
  2. (paikallissijoissa) suunta; näkökanta
    kukin poistuivat omalle taholleen
    tarkastella monelta taholta
  3. (geometria) tahko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taho tahot
genetiivi tahon tahojen
partitiivi tahoa tahoja
akkusatiivi taho; tahon tahot
sisäpaikallissijat
inessiivi tahossa tahoissa
elatiivi tahosta tahoista
illatiivi tahoon tahoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taholla tahoilla
ablatiivi taholta tahoilta
allatiivi taholle tahoille
muut sijamuodot
essiivi tahona tahoina
translatiivi tahoksi tahoiksi
abessiivi tahotta tahoitta
instruktiivi tahoin
komitatiivi tahoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Tahko ja taho sanoja on pidetty yhteenkuuluvina merkityksen ja rakenteellisen samankaltaisuuden takia; taho-sanaa voitaisiin nimittäin pitää tahko-sanan heikkoasteisesta muodosta yleistettynä muotona. Tähän selitykseen ei kutenkaan sovi se, että myös vepsän kielestä löytyy vastineet molemmille sanoille (tahk ’tahko’, taho ’taho’), vaikka kielessä ei astevaihtelua ole. Taho sanaa pidetään siten itsenäisenä sanana, joka on alkuaan mahdollisesti merkinnyt ’paikkaa’.[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • taho Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana taho