toimija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

toimija (12)

  1. jokin tai joku joka toimii; tekijä
    Yhteistyökumppaneina oli suuri joukko paikallisia toimijoita.
    Toimijat, joita sääntely koskee.
    lainsäädäntö ja ulkomaiset toimijat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪oi̯mijɑ/
  • tavutus: toi‧mi‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toimija toimijat
genetiivi toimijan toimijoiden
toimijoitten
(toimijain)
partitiivi toimijaa toimijoita
akkusatiivi toimija;
toimijan
toimijat
sisäpaikallissijat
inessiivi toimijassa toimijoissa
elatiivi toimijasta toimijoista
illatiivi toimijaan toimijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi toimijalla toimijoilla
ablatiivi toimijalta toimijoilta
allatiivi toimijalle toimijoille
muut sijamuodot
essiivi toimijana toimijoina
translatiivi toimijaksi toimijoiksi
abessiivi toimijatta toimijoitta
instruktiivi toimijoin
komitatiivi toimijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo toimija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta toimia (toimi- + -ja)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • toimija Kielitoimiston sanakirjassa